Mijas on kaunis, valkoista hohtava vuoristokylä, jonne on matkaa Los Pacosisa seitsemisen kilometriä. Matkahan sinänsä ei tunnun mittavalta, mutta korkeuseroa on runsaat 450 metriä, joten melkoisesti on kipuamista. Sunnuntain suunnittelu oli hieman leppoisaa, joten lähdimme alkuiltapäivästä matkaan, jolloin oli myös kuuminta!
Reitti sinänsä on kaunis ja kulkee pääosin hiekkateitä pitkin, joskin yllättävän paljon mahtui asflattikatujakin joukkoon. Kun pääsee parin kilometrin päähän Fuengirolasta, on kuitenkin vuorilla todella "maalla" ja andalusialainen luonto näyttää kauneimmat puolensa, vaikka kasvualusta onkin karua. Mutta uusien hienojen talojen joukossa on myös muutama jo huonossa hapessa oleva ja hylätty finca.
Reitin varrelta aukeaa myös upeat näköalat rannikolle - ja samalla näkyy tämä vahva kontrasti muutaman kilometrin päässä olevan maaseudun hevostilojen ja 1970- ja 1980-luvulla rakennettujen rantabulevardien tornitalojen välillä.
Itse Mijaksen vanha valkoinen kylä on kyllä todella upea maailmanperintökohde vuoren juurella - vuoret eivät varsinaisesti tunnut kaatuvan päälle, mutta kylä - tai oikeastaan kooltaan kyllä pieni kaupunki - on vuoren poimuissa.
Itsellemme olimme sen verran anteliaita, että otimme linja-auton takaisin, kun tuntui, että ensimmäisellä tälläisellä vaelluksella alaspäin muutaman kilometrin kävely olisi jaloille ollut vielä rankempaa kuin reippaat nousut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti